Ensinnä voin todeta, että kuviot noudattivat minulle kovin tuttua kaavaa: suunniteltuani pitkään ja hartaasti jotain, kohtalo puuttuu peliin ja suunnittelee ihan toisin. Tälläkin kertaa lopputulos oli silti oikein hyvä :D
Minun piti painottaa yrityksen toiminta Riihimäki-Valkeakoski alueelle, Riksuun piti tulla oikein kunnon trimmaussalonki ja yrityksen nimi piti muuttua teemaan sopivaksi jne. MUTTA, sitten se joku tuli, sekoitti pakan ja jakoi kortit uudestaan. Tämä uusi pöytä näyttää siltä, että minut löytää marraskuun puolivälistä eteenpäin Dogroomin toimipisteistä, ainakin Espoon Suomenojalta ja Tampereen Kalevasta! Tämä vaikuttaa marraskuun puolivälistä eteenpäin Vantaan Trimmaamo HilLaniin siten, että lopetan siellä ja vuoden lopussa sama tapahtuu Riihimäellä. Valkeakoskella tulee jatkossakin olemaan hierontapalvelut, kynsienleikkuut ja uutena palveluna koirien hammashoitoa! Tästä uutuudesta lisää myöhemmin. Trimmaus kuitenkin loppuu vuoden lopussa myös Valkeakoskella. Vanhat trimmausasiakkaat Vantaalta ja Valkeakoskelta ovat lämpimästi tervetulleita Dogroomin pisteisiin Espooseen ja Tampereelle!
Moni ehkä miettii, että miksi? Miksi luopua yrittäjän vapaudesta ja siirtyä palkkahommiin? Eikä se olekaan huono kysymys lainkaan! Itsellänikin oli monta vuotta periaatteena, että palkkatöihin takaisin vain kuolleen ruumiini yli. No nyttenkö se kuolema uhkaa? No ei. Olin vain ehtinyt kypsyä tarpeeksi ottamaan senkin vaihtoehdon huomioon, kun aikani suunnittelin yrityksen, ja sitä kautta itseni, kehittämistä ja eteenpäin pääsyä. Sopivan tilaisuuden tullen siis tartuin siihen kiinni ja nyt se on sitten menoa! Yrittäjänäkin olisin ehkä voinut tavoitella samoja päämääriä, mutta se tie olisi ollut paljon pidempi, nyt tavoitteeni on paljon nopeammin saavutettavissa, ja edelleen kaikki on kuitenkin itsestä kiinni. Olen kuitenkin perusluonteeltani hieman kärsimätön ihminen, joten on minulle luonnollista valita tämä tie ;)
Vaikka edessä on paljon uutta ja innostavaa odottamassa, yrittäjyydestä luopumiseen sisältyy paljon haikeutta ja tuskaa, josta suurin on taatusti vasta edessä päin. Avaan ehkä näitä tuntojani teille vielä myöhemminkin, mutta sen ainakin tiedän, että montaa ihanaa vakkarikoiraa ja niiden omistajaa tulee vielä ikävä, mikäli he eivät voi, taikka halua, seurata minua uusiin paikkoihin. Tätä työtä kun tehdään kuitenkin sydämellä, eikä rahan takia. Mutta jostain kun luopuu, saa jotain uutta tilalle, näinhän se menee!
Tätä kaikkea uutta ja muuttuvaa olin pureskelemassa pari päivää perheen ja koirien kesken Kuhmoisissa, Isojärven kansallispuistossa, josta ohessa pari ihanaa kuvaa teillekin. Koiratkin muuttuu, meidän vanhuskoira, kohta 12-v, kun pikku hiljaa sokeutuu ja kuuroutuu ja jossain edessä senkin loppu häämöttää. Tämä oli varmaankin sille viimeinen pidempi reissu meidän kanssa, näön heikkeneminen rajoitaa metsässä kulkemista :( Mutta nautitaan kaikesta siitä yhteisestä ajasta mitä jäljellä on, niin Waren, kuin teidän asiakkaidenkin kanssa! Love U!
Rakkaudella,
Laura
(P.s. Mikäli siis olet tavoitellut minua puhelimella parina viime päivänä, ei hätää! Puran tulleet puhelut ja viestit heti huomenna palatessani töihin!)
